Forgive me my weakness

Puhu äänellä jonka kuulen - Happoradio

Nyt on vuorossa vuoden ensimmäinen merkintä. Lupaan itselleni yrittää parantaa itseäni kirjoittajana ja kirjoittaa enemmän tunteista ja ajatuksista. Toivon, että ensi vuodesta tulee vielä parempi kuin edellisestä ja toivon että elämässäni tapahtuisi positiivisia muutoksia.

Vuosi 2009 ei alkanut kovin lupaavasti. Kun kello löi kaksitoista niin sama angsti jatkui, joka oli ollut illasta asti. Luin horoskooppeja lehdistä ja niissäkin luvattiin alkuvuodelle kaikkea huonoa ..tosin en kauheasti usko horoskooppeihin, mutta selvästi ne pitävät paikkaansa. Viimeisinä päivinä on ahdistanut kauheasti kaikki asiat ja varsinkin se, kun sotken oman elämäni ja muiden elämän, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä ja tunteet vaihtelee rajusti. En tiedä tiedätkö, että olen pahoillani mutta olen oikeasti. En tiedä sitäkään miten paljon olen satuttanut sinua, vai enkö ollenkaan ..mutta olen surullinen jos olen saanut sinulle pahan mielen. Olen surullinen muutenkin. En voi antaa sinulle rakkautta, koska se johtuu minusta ..osa minussa sanoo että se on oikein, osa taas sanoo että se on väärin. Mutta onneksi päätimme viimeisen kerran, että tämä oli tässä ja yritän kovasti viimeisillä voimillani pitää lupauksen enkä sortua. Ja ei sitä ikinä tiedä, ehkä vielä joskus meillekin on toinen mahdollisuus?

Joillakin alkaa huomenna jo koulu, meillä ei onneksi. En enää osaa mennä kouluun ja en halua ajatella herätyskellon sointia kuuden aikoihin aamulla. Olisihan se ihan kiva mennä kouluun, jos olisi ikävä kaikkia ystäviä ..muttei ole. Nyt alkaa viimeinen opiskelu, josta määräytyy minne pääsen jatkamaan ensi syksynä. Yritän kovasti vieläkin nostaa keskiarvoa ja onneksi se nousi jo hieman joulutodistukseen. No mutta onneksi vielä on pari päivää aikaa henkisesti valmistautua ja nukkua lomalla kertyneitä univelkoja pois.